Ammatillisten koulutusvalintojen sukupuolittuminen ongelmana

Suomessa työmarkkinat ja nuorten koulutusvalinnat ovat vahvasti jakautuneet sukupuolen mukaan. Tilastojen perusteella naiset suuntautuvat miehiä selvästi useammin sosiaali- ja terveysaloille ja kasvatusaloille. Miehet puolestaan hakeutuvat naisia useammin teknisille aloille. Jakautuminen on eurooppalaisessa vertailussa suurta: koulutusvalinnat ovat Suomessa EU-maista vahvimmin eriytyneet sukupuolen mukaan ja työmarkkinat ovat viidenneksi sukupuolittuneimmat. Näin siitä huolimatta, että niin Suomessa kuin muissakin Pohjois-Euroopan maissa naisten koulutustaso on korkea ja työmarkkinoille osallistuminen on yleistä, syrjinnän vastaista lainsäädäntöä on kehitetty ja sukupuolten tasa-arvon on yleisesti nähty kehittyneen. (Smyth & Steinmetz 2008; Euroopan komissio 2009; European Institute for Gender Equality 2017.)

Sukupuolen perusteella tapahtuvan eriytymisen taustalla vaikuttavat yhteiskunnan rakenteiden ja alueellisten tekijöiden lisäksi muun muassa stereotyyppiset käsitykset sukupuolirooleista. Naisiin kohdistuu edelleen miehiä suurempia kulttuurisia odotuksia hoivasta, ja äidit kantavat yhä nykyäänkin suurempaa vastuuta työn ja perheen yhteensovittamisesta (mm. Närvi 2014). Historiallisen, jo maatalousyhteiskunnan aikana syntyneen ja hyvinvointi- ja palveluyhteiskuntaan siirtymisen vahvistaman jaottelun naisten ja miesten töistä ja koulutuksista voidaan näin ajatella olevan yhä voimissaan (Bergholm 2011; Lipponen 2006). Se on nähty ongelmalliseksi, koska sukupuolen mukaan eriytyneet koulutus- ja työmarkkinat ylläpitävät muun muassa naisten ja miesten välisiä eroja ansioissa ja eläkkeissä. Lisäksi ne saattavat aiheuttaa työvoimapulaa ammateissa, joissa yksi sukupuoli on hallitseva. (Euroopan komissio 2015.)

Nuorten kohdalla eriytyminen ja sen taustalla vaikuttavat tekijät ovat haitallisia, koska ne ohjaavat nuoria jo ennestään sukupuolittuneille aloille. Käsitykset sukupuolieroista välittyvät sosialisaation kautta jo pienille lapsille, jolloin vanhempien, koulutuksen, yhteisöjen ja median tavat esittää sukupuolta ohjaavat osaltaan nuorten koulutusvalintoja iässä, jossa sukupuolen ja identiteetin kytkös on erityisen voimakas (Bieri ym. 2016). Myös nuorten omat mielikuvat ammateista ja niiden sukupuolisidonnaisuudesta ovat merkityksellisiä nuorten tehdessä valintoja. Ammattikäsitysten syntyyn vaikuttavat sukupuoli-identiteetin, sukupuolirooleja koskevien käsitysten ja historiallisen kontekstin lisäksi minäkäsitykseen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin, koulumenestykseen ja -instituutioon, sosioekonomiseen asemaan ja mediaan liittyvät tekijät (Steinmetz 2012). Yhteiskunnan rakenteet ja alueelliset tekijät puolestaan tarjoavat ja rajoittavat nuorten mahdollisuuksia tehdä koulutukseen ja sen myötä ammattiin liittyviä valintoja.

Kirjoitus on osa hankkeen Policy Briefiä. Kirjoitus on luettavissa kokonaan täältä. 

Advertisement

Suomalaiset työmarkkinat EU-maiden viidenneksi sukupuolittuneimmat

Suomalaiset työmarkkinat ja nuorten koulutusvalinnat ovat vahvasti sukupuolisegregoituneet. Eurooppalaisessa vertailussa koulutusvalinnat ovat Suomessa kaikkein vahvimmin sukupuolittuneet, ja työmarkkinat ovat EU-maiden viidenneksi sukupuolittuneimmat myös samoilta koulutusaloilta valmistuneiden miesten ja naisten työuria tarkasteltaessa,. On tutkittu, että erilaiset yksilö- ja mikrotason prosessit vaikuttavat yhdessä koulutusjärjestelmän sekä työmarkkinoiden institutionaalisten tekijöiden kanssa miesten ja naisten vinoutuneeseen jakaumaan eri toimialoilla. Sukupuolittuneisuus alkaa ilmetä jo lapsuudessa ja nuoruudessa, ja sitä on vaikea purkaa. Mm. vuoden 2016 Nuorisobarometrissä vastaajien toiveammatit osoittautuivat melko perinteisiksi. Erityisen jyrkkänä erottui jako naisenemmistöiseen terveyden ja hyvinvoinnin alaan sekä miesenemmistöiseen tietotekniikkaan ja ICT-alaan. Myös palvelualat jakautuvat ammattitoiveissa vahvasti naisenemmistöisiin ammatteihin, kuten henkilökohtaisiin palveluihin, ja miesenemmistöisiin suojelu- ja turvallisuusammatteihin.

Yhtenä keskeisenä syynä segregaatiolle on nähty stereotyyppiset sukupuolirooliodotukset eli naiseuteen tai mieheyteen liitetyt yleistävät luonnehdinnat. Stereotypiat ovat usein liioittelevia, ja ne säätelevät sukupuolille soveltuvaksi katsottuja rooleja. Kasvattajilla voi olla stereotyyppisiä sukupuolittuneita odotuksia mm. eri oppiaineiden osalta: esimerkiksi matematiikan ajatellaan soveltuvan hyvin pojille, kielten tytöille. Tällaisilla odotuksilla on herkästi itseään toteuttavan ennustuksen vaikutus: pojat saattavat odottaa menestyvänsä matemaattisissa aineissa, tytöt kielissä, ja tällöin he myös usein kehittyvät näissä aineissa paremmin, ja saavat niistä hyvää palautetta, joka vuorostaan innostaa opiskelemaan. Sama toimii myös toisin päin, eli alhaiset odotukset tietyn aineen osaamisesta voivat johtaa heikompaan menestykseen ja siten yhä heikkenevään luottamukseen omasta osaamisesta. Tätä prosessia kutsutaan oppijaminäkuvan muodostumiseksi; tutkimuksissa on havaittu sen muodostuvan jo koulun alaluokilla, ja sen on havaittu olevan monesti varsin pysyvä.

Aapola-Karin (2008) mukaan sukupuolistereotypiat ovat erityisen haitallisia nuorille, jotka suunnittelevat koulutus- ja uravalintojaan: nuori voi hylätä jonkin itseä kiinnostavan alan siksi, ettei sitä katsota hänen sukupuolelleen sopivaksi. Stereotypioiden muuttaminen on haasteellista, koska ne ovat rakentuneet pitkän ajan kuluessa, ja vaikuttavat ‘pinnan alla’ yksilöiden ja yhteisöjen tiedostamattomina asenteina ja käytäntöinä sekä näkyvissä, itseään vahvistavina, esimerkiksi tiettyjen koulutusalojen mainoskuvissa tai vaikkapa opinto-ohjauksen oppimateriaaleissa. Sukupuolistereotypioihin vaikuttaminen edellyttääkin mikro- ja makrotason toimenpiteitä politiikkaohjelmista nuorten osallistamiseen ja koulutuskäytäntöjen uudistamiseen sekä yksilöiden toimijuuden tukemiseen.   

Sukupuolistereotypioiden merkityksestä nuorten ammattikäsityksissä ja koulutusvalinnoissa on vain vähän tutkimustietoa, vaikka koulutusvalintoja ja niitä tukevaa ohjausta on tutkittu laajalti. Suurimman huomion näissä tutkimuksissa ovat usein saaneet koulutusvalintoja koskevat sekä erityisesti tietyille aloille hakeutumiseen vaikuttavat institutionaaliset järjestelyt. Kuitenkin opintojen ohjauksen sukupuolittuneista käytännöistä on tutkimustietoa. Myös ammatillisen koulutuksen opettajien ja oppilaiden asenteita sekä opetuskäytäntöjä on tutkittu jonkin verran. Vähemmälle huomiolle keskustelussa ovat jääneet koulutusinstituutioiden ulkopuolelle jäävät tekijät, kuten nuorten kaverisuhteet, harrastukset, alueelliset perinteet ja muut kulttuuriset ilmiöt (esimerkiksi maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä koskevat skriptit eli käsikirjoitukset, jotka muotoilevat nuorten toimijuutta).

Peruskoulun yhdeksännellä luokalla toteutettava yhteishaku merkitsee nuorille merkittävää siirtymää ja institutionaalista jakoa väylällä, joka realisoituu myöhemmin työmarkkinoiden sukupuolittuneisuutena. Yksilötasolla siirtymät eivät ole välttämättä vahvasti tulevaisuusorientoituneita valintoja, vaan nousevat usein nykyhetken lähtökohdista. Nuorten näkökulmasta yhteishaku saattaa kuitenkin jäsentyä risteyskohtana, joka merkitsee paitsi koulutukseen ja työuraan, myös koko elämään ja tulevaisuuteen liittyvää valintaa. Nuoret saattavat herätä kysymään itseltään: Kuka minä olen tyttönä/poikana/tulevana työntekijänä? Mitä minä elämältäni haluan? Mitä minä osaan, haluan oppia ja missä voin onnistua? Entä mitä maailma voi minulle tarjota? Näitä kysymyksiä nuoret peilaavat ammattikäsityksiinsä ja heidän ulottuvillaan oleviin opintopolkuihin. On esitetty näkemyksiä, että monien nuorten kannalta koulutus- ja uravalintojen pohdinta alkaa liian myöhään, ja opinto-ohjauksen ammatillisia valintoja tukevia sisältöjä tulisi aikaistaa nykyisestä.

Perus- ja toisen asteen välisessä nivelvaiheessa koulutusvalintojen syntymiseen vaikuttavat erilaiset alueellisiin, sosioekonomisiin, sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin, koulumenestykseen ja -instituutioon sekä sukupuoli-identiteettiin ja minäkäsitykseen liittyvät tekijät, unohtamatta sosiaalista mediaa. Nämä kaikki välittävät ammatteihin liittyviä sukupuolittuneita käsityksiä ja arvostuksia ja rakentavat osaltaan valintojen avaruutta nuorten elämismaailmoissa. Myös vertaisryhmän mielipiteillä ja odotuksilla on merkitystä. Esimerkiksi Hoikkalan ja Pajun (2013) tuoreessa yhdeksäsluokkalaisia koskevassa tapaustutkimuksessa tutkimusluokan oppilaat jakautuivat opinto- ja kaverisuuntautuneisiin nuoriin (“viihderyhmäläiset”), joiden suhde koulutukseen ja ammatinvalintaan poikkesi toisistaan. Olennaisinta viihderyhmäläisille oli välttää pitkää opiskelua ja edetä nopeasti töihin käytännöllisen ammatillisen opiskelun kautta. Suorittavaa työtä tekevien isien poikien keskuudessa ei ollut soveliasta tavoitella hyvää opintomenestystä, mutta tytöt saattoivat niin tehdä, koska he tiedostivat, että vain siten voi päästä halutulle opintoalalle (esim. kauneusala). Ryhmäilmiöiden lisäksi huomio kiinnittyy suomalaisten feminiinisyyksien ja maskuliinisuuksien piirteisiin: miksi tyttöjen voi olla helpompaa yhdistää opiskelu- ja kaveri-orientaatio ja toisaalta, ovatko teoreettisen suuntautumisen ja lukemisen kulttuurin käytännöt monien nuorten miesten vertaissuhteiden näkökulmasta ongelmallisia? Nämä kysymykset on tärkeä ottaa huomioon kun pyritään purkamaan segregaatiota koulutuksessa ja työmarkkinoilla.

Purkutalkoot-hanke tarjoaa laaja-alaisen näkökulman ammattialojen sukupuolittuneisuuden monisyisten mekanismien ymmärtämiseksi. Sen etuja ovat monipuolinen ymmärrys ammattikäsityksiin liittyvistä tekijöistä aina koulutusjärjestelmän rakenteista ja käytännöistä kulttuurisiin tekijöihin ja nuorten elämismaailmoihin. Hanke tutkii sukupuolittuneisuutta meta-analyysilla aiemmista tutkimuksista ja toimenpiteistä sekä tasokkailla laadullisilla aineistoilla nuorten ammattikäsityksistä ja koulutusvalinnoista, joita täydennetään kyselyaineistoilla ja koulutus- ja työmarkkinatilastoilla. Näiden pohjalta tuotetaan suosituksia ja kehittämistoimenpiteitä yhdessä keskeisten toimijoiden kanssa.